Ei kategoriaa

Oppimisen tilat

Millainen tila tukisi oppimista parhaalla mahdollisella tavalla?

Innoschool –  tulevaisuuden koulun innovatiiviset konseptit -tutkimus hankkeessa tutkittiin koulua kasvatustieteen lisäksi mediakasvatuksellisesta, arkkitehtuurisesta, liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Millainen koulu on, kun sitä tutkitaan yhdessä sidosryhmien kanssa. Perusajatuksena oli, että tulevaisuuden koulu luodaan yhdessä.

Innoschool-hankkeessa myös pohdittiin oppimisympäristöjen muuntumista

oppimisymparistot.PNG

(Taulukko: InnoSchool -kirja.s 112)

”Tilojen  ja  oppimisen  ympäristöjen  näkökulmasta tulkittuna nämä käsiteparit kuvaavat  oppimisen ympäristöissä tapahtunutta tilallista monimuotoistumista. Samalla   käsiteparit tuovat esille niitä oppimisen tilallisia haasteita, jotka tulevaisuuden oppimisen ympäristöjen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon.” (InnoSchool -kirja.s 113)

Aija Staffans on omassa Oppiva kaupunkisuunnittelu-hankkeessaan listannut vuorovaikutukseen liittyviä teorioita, jotka luovat perustaa vuorovaikutteisten tilojen suunnittelulle. Seuraava kalvo on Staffanssin esityksestä Tieteiden talolla 17.3.2014.

vuorovaikutusteoriat

Tässä meidän hankkeessamme on keskitytty siihen miten oppikirja on kaikkialla meidän ympärillämme. Jokainen oppija osallistuu oppikirjan kehittämiseen ja käyttämiseen valitsemalla ne asiat, jotka hänen oppijuudelleen on tärkeitä.  Idea on siis siinä, että sähköinen maailma ja mobiilisti käytettävissä ja tuotettavissa oleva aineisto ei ole vain korvaamassa manuaalista (verkkoon kirjoittaminen vihkoon kirjoittamisen korvaajana) tai lisäämässä/rikastamassa (kuten video valokuvan sijaan oppimateriaalissa) vaan että päästään laadullisesti uudenlaiseen toimintaan, jossa toimijuus ulottuu myös oppijaan. Oppija on aktiivinen tekijä, joka muokkaamalla ja uudelleenmäärittelemällä kehittää aineistoa eteenpäin. (Esko Liuksen esityksen pohjalta)

Aktiivinen toiminta, jossa open rooli on välillä johtaa, välillä tukea, välillä paimentaa ja oppijat, jotka työskentelevät itsenäisesti yksin, pienryhmissä, suurryhmissä ja kaikkea siltä väliltä, tarvitsee tilan, jossa pystyy toimimaan. Toiset oppijat tarvitsevat hiljaisuutta, toiset katosta riippuvia kiipeilyköysiä, kolmas mukavan lankamaton, jotta keskittymistä vaativat tehtävät tulee tehtyä.

Aineiston tuotantoon tarvitaan sähkön ja laitteiden lisäksi tilaa luoda lavasteita, tehosteita, esityksiä, kuvata, äänittää, videoida, leikata-liimata-askarrella. Oppimista tuodaan jatkuvasti näkyväksi, eikä ne saavutukset aina seuraa opettajan alkuperäisiä tavotteita. Usein opitaan enemmän, niin kuin Marja-Leena Bilundin luokan pilottikokeiluissa.

Millainen sitten on tila, joka tukee oppikirjaa oppimisympäristönä? Tärkein on opettajan ja oppilaiden mielentila ja asenne. Resurssit ovat usein niukkoja, eikä luokkahuoneita pystytä muuttamaan siinä vauhdissa kun olisi tarpeen, mutta monessa pystyttiin esteet ylittämään jatkojohdoilla ja keksiliäisyydellä. Sitten, kun tosissaan päästään suunnittelmaan täysin uutta koulua, voi esimerkkejä hakea Hämeenlinnan yhteiskoulusta, Mikkelin Rantakylän koulusta tai Espoon Saunalahden koulusta.

Pedagogiikka, tiimiopettajuus, liikkuvat ja muuntuvat tilaratkaisut, joissa on varmistettu toimiva ja mielekäs laitteisto, sähkökapsiteetti, internetin saatavuus ja kestävyys ja tekninen ja pedagoginen tuki antavat hyvän pohjan suunnittelutyölle.
Lisätietoja:
InnoSchool-hanke: http://innoschool.tkk.fi/
Arkkitehtuurimuseo – Koulurakentamisen historia (http://www.mfa.fi/koulurakentaminen)
Esko Lius: Didaktiikka verkko-opetuksessa (http://www.slideshare.net/siliconeye/didaktiikka-verkkoopetuksessa)
SAMR-model: https://sites.google.com/a/msad60.org/technology-is-learning/samr-model

Mainokset

OPS on elämää

Rantakylän yhtenäiskoulussa hyödynnetään videoita erilaisten, hyvinkin vaikeiden asioiden oppimiseen. Oppimisen kohteina ovat olleet esimerkiksi erilaisuuden kohtaaminen ja yrittäjyyden eri ulottuvuudet.

Enemmän samaa kuin erilaista -projektin kokemuksista on syntymässä opas opettajille siitä, kuinka maailmaa käytetään oppikirjana. Tunnelmapaloja erilaisuuden kohtaamisen oppimisesta löytyy videokoosteesta.

Luonnos oppaan rakenteesta alla olevassa kuvassa ja diaesityksessä. Perustana ovat tutkimukset, teoriatieto, opetussuunnitelman perusteet ja opettajan toteutussuunnitelmat, joita työstetään eteenpäin yhdessä oppilaitten kanssa. Oppilaiden oma rooli ja ääni, luovuus ja tutkiva ote on keskeistä. Asioita ei tehdä pelkästään luokan sisällä, vaan ovi avataan ja rohkaistutaan lähiympäristöön etsimään tiedon lähteitä, kuten haastateltavia. Luontevasti apua saadaan myös kodeista. Aineistoa työstetään ja reflektoidaan yhdessä. Tekemisen kautta nousee ilo ja jokaiselle ainutlaatuiselle oppijalle löytyy oma tapa oppia.

Ensimmäinen luonnos oppaasta tehtiin keskustellen opettaja Marja-Leena Bilundin ja oppilas Mona Meren kanssa. Keskustelusta syntyi kuva. Oppaan sisällöksi on kerätty sitaatteja hyvistä pedagogisista teorioista. Oppimisprojektiin osallistuneita on haastateltu. Projektin aikana syntyneitä dokumentteja, kuten suunnitelmia, videoita ja valokuvia on koottu havainnollistamaan prosessia.

FullSizeRender 2

Ensimmäisen luonnoksen pohjalta seuraava hahmotelma: neljä keskeistä osa-aluetta 1) taustateoria ja OPS, 2) maailma, jossa elämme, 3) oppijoiden oma toiminta ja sen tukeminen sekä 4) lähiympäristö apuna ja tukena.

Voila_Capture 2015-12-17_09-59-18_ap

Digitaalinen tarinankerronta soveltuu moneen

Tarinankerronta on ihmislajin ikivanha tapa välittää muistiin tarttuvalla tavalla asioita ihmiseltä toiselle. Tarinan avulla on mahdollista ottaa etäisyyttä asioihin ja harjoitella vaikkapa vuorovaikutustilanteita. Tarinat toimivat geneerisinä eli usein tarina pelkistää jonkin asian juonen ja sen avulla voidaan omaksua esimerkiksi hyvä toimintamalli johonkin tilanteeseen. Geneerisyys toimii esimerkiksi tarinallisessa vuorovaikutustaitojen harjoittelussa. Tarinoissa voidaan huumorin avulla lähestyä virheitä, erehdyksiä tai vääriä toimintatapoja. Tarinointi vilkastuttaa mielikuvitusta kuten jumppaaminen verenkiertoa.

Digitaalinen tarinankerronta on oppimiseen ja opettamiseen sopiva työskentelytapa. Oikein suunniteltuna se sopii kaiken ikäisille ja moniin tarkoituksiin. Nykyisillä tietoteknisillä välineillä digitaalisia tarinoita voi tuottaa hukeasti ja helposti.

Juha Kiukas Saimaan ammattiopistosta on koonnut hyvän diapaketin digitarinoitten tekemisestä. Diaesityksen havainnollisilla kuvilla Teppo ja Anssi opastavat digitarinan tuottamiseen vaihe vaiheelta.

Hyviä työvälineitä tarvitaan eri vaiheissa:

Suunnitteluun: paperi ja kynät, kamera, piirrossovellus, kuvankäsittely, miellekartta. Sopivia apusovelluksia esimerkiksi:

  • Popplet (jäsentely, toimii selaimella ja iOS-laitteilla, maksullisella versiolla kollaboraatio)
  • Idea Sketch (jäsentely, toimii iOS, Android ja Windows-tablet, vain iOS ilmainen)
  • Skitch (kuvan päälle kirjoittaminen ja symbolit, monet yleiset laitetyypit)
  • Conceptboard (jäsentely, voi upottaa monenlaista sisältöä samaan suunnitelmaan, kollaboraatio)
  • OneNote (suunnittelu, aineiston kerääminen, kollaboraatio)

Valokuvaaminen ja videon ottaminen sujuu mobiililaitteen omalla kameralla. Valokuvaus ja videosovelluksia löytyy paljon erilaisiin tarpeisiin. Kokemuksia kannattaa jakaa. Tarvitsetko muiden ottamia valokuvia tarinaasi? Someopasteessa neuvotaan, mistä voit etsiä avoimesti lisenssoituja ja jaettuja valokuvia. Muista myös avointen sisältöjen etsimisessä Creative Commons -haku.

Pauliina Venhon tiivis ohje kertoo parhaat vinkit hyvän videon tekemiseen. Videointia voi tehdä myös hieman toisin erilaisilla sovelluksilla:

  • Explain Everything (yhdistä kuvia, videoita, ääntä ja omaa selostustasi, katso hyvä ohjevideo, iOS, Android ja Windows-tablet)
  • Puppet Pals (animaatiotyyppisiä videoita, joihin voit valokuvata tai piirtää taustat ja hahmot, iOS)
  • ShowMe (piirrä, näytä kuvia ja selosta, iOS)
  • Animoto (helposti pienoisvideoita valmiisiin pohjiin, voit käyttää kuvia, lyhyitä videleikkeitä, tekstejä ja ääntä, toimii selaimella sekä iOS ja Android)

Videon editoinnilla voidaan koota koko video tai parantaa jollakin sovelluksella tehtyä videota. iOS:llä suosittu iMovie on helppo videoeditori, Android-laitteella vastaava on esimerkiksi Kinemaster, Windows-laitteilla toimii Microsoftin Elokuvatyökalu.

Muista, että musiikin kanssa on oltava tarkkana. Sovelluksissa on usein omia audioraitoja, joihin luvat ovat kunnossa. Jos itse lataat musiikkia, varmista tekijänoikeusasiat. Esimerkiksi tekijänoikeuden suojaamaa itse esitettyä musiikkia ei saa ladata verkkoon. Jos itse sävellät ja esität, etkä ole tekijänoikeusjärjestön jäsen, saat laittaa musiikkisi esitykseen. Vapaasti käytettävää, CC-lisensoitua musiikkia löytyy myös verkosta:

Jos haluat tallentaa erillisen ääniraidan, tietokoneella tallentamiseen käytetään paljon avoimen lähdekoodin Audacity, johon pitää sopimusoikeudellisista syistä erikseen käsin asentaa mp3-muunnin. Mobiililaitteille löytyy useita hyviä nauhureita. Usean ääniraidan yhteensovittamiseen hyvä iOS-sovellus on Hokusai. Jos videon editointi tehdään mobiililaitteella, äänitiedoston tuonti videoeditorin saataville vaatii usein pientä kikkailua (iOS:ssä mm. äänen siirtäminen Musiikki-sovellukseen iTunesin kautta).

Jos oppilaitoksella ei ole omaa videopalvelinta käytössä, yleensä videot laitetaan jakoon:

Millaisia kokemuksia? Kerro kokemuksiasi. Kuvaile, miten homma toteutettiin. Pauliina Venho esittelee esimerkiksi monta tapaa käyttää videoita ammatillisissa opinnoissa, vinkit pätevät yleisesti opetukseen.

Photo 27.4.2012 1.16.34

Tabletkoulu mahdollistaa yksilölliset polut ja teemakokonaisuudet

Opus-hankkeen webinaarisarjassa päivän vieraana oli Tabletkoulu ja Miikka Salavuo. Tabletkoulu on yksi useista digitaalisen murroksen myötä oppikirjamarkkinoille tulleista uusista toimijoista. Oikeastaan kyseessä ei ole oppikirjasta, sillä mukana on vuorovaikutteinen ympäristö ja oppimisprosessia tukee laaja tehtävävalikoima sekä arvioinnin välineistö. Tabletkoulu on siis eräänlainen vuorovaikutteinen kirja.

Tabletkoulun toimintamallissa toteutuvat oppijakeskeisyys, yksilöllisen oppimisen polku ja oppimisen omistajuus (ks. lisätietoja yksilöllisen oppimisen mallista). Opiskelijat voivat edetä omaa tahtiaan. Opettaja voi muokata ja täydentää kirjaa, opiskelijat voivat lisätä omi sisältöjä omaan kirjaansa. Itse tuotettuja sisältöjä voidaan jakaa ryhmälle ja opettajat voivat jakaa sisältöjä myös laajemmalle opettajajoukolle. Esimerkiksi koekysymysten tuottaminen on joukkoistettu tällä tavalla, kertoi Miikka Salavuo. Kysymyspankissa saattaakin olla vaikka 100 erilaista kysymystä tiettyyn aihepiiriin. Tehtävien taustalla on pedagoginen lähtökohta taitojen oppimisesta eli kyse ei ole tietoa toistavasta tehtävämuodosta. Bloomin taksonomia (ks. Pekka Peuran bloggaus, taksonomian uusi versio) toimii yhtenä taustajäsentäjänä, samoin 21. vuosituhannen taidot, kuten tiedonhankinta, vuorovaikutus ja mediataidot.

Tällä hetkellä Tabletkoulun aineistot ovat käytössä noin 50 lukiossa, kokeilussa parissasadassa lukiossa ja 300 alakoulua mukana ilmiölähtöisessä kehittämiskokeilussa. Lukiokäytössä ideana on, että Tabletkoulu on opettajalle ilmainen ja opiskelija ostaa lisenssin. Lisenssi on voimassa 5 vuotta, mikä ei päätä oikeutta sisältöihin, sillä ne voi ottaa talteen PDF:nä lisenssin päätyttyä. Aineistojen lukeminen ei vaadi jatkuvaa internetyhteyttä, sillä sisällöt voi tallettaa PDF:nä.

Miikka Salavuo haluaa jatkossa kehittää erityisesti arviointiin liittyviä toiminnallisuuksia. Lähiaikoinan palveluun on myös tulossa nykyisten keskustelu-, muistiinpano- ja tehtävätyökalujen rinnalle portfoliotoiminto, josta näköpiirissä on myös oma itsenäinen sovellus (app).

Vaikka koulu ja opetussuunnitelman muuttuvat hitaalla tahdilla, ainakin kaikkiallinen oppiminen on yhä laajemmin todellisuutta. Raja koulun ja ympäristön välillä hälvenee. Ilmiöpohjaisen oppimisen mahdollisuudet toimivat jo nyt hyvin keskenään linkittyvien ainesisältöjen kanssa, autenttinen oppiminen ja teemakokonaisuudet ovat erityisesti alakoulun työskentelymallina.

Teknisesti Tabletkoulu toimii kaikilla alustoilla eikä nimestä huolimatta tietokoneita tai kynällä ja paperilla toimimista ole suljettu pois. Suurimpana haasteena Miikka Salavuo mainitsi opettajien rekrytoinnin. Tallissa on nyt kuitenkin jo 100 opettajaa eli aikamoinen verkosto. Erilaisesta oppikirjailusta kiinnostuneet: kannattaa ottaa yhteyttä.

Webinaaritallenne löytyy täältä (katsottavissa tietokoneella, kesto 55 min).

Tabletkoulun tiivis esittely on alussa, reilun vartin verran. Keskusteluosio on mukana, sillä esille tuli paljon mielenkiintoista. Osallistujat vinkkasivat, että näitä webinaareja kannattaa markkinoida myös opettajaopiskelijoille, minkä me heti laitamme toimeksi. Osallistujalomakkeeseen kannattaa aina laittaa idealaatikko mukaan (jos katsot jälkikäteen tallenteen, täytä lomake).

Webinaarisarja aina keskiviikkoisin klo 15-16. Olisiko sinulla kerrottavaa? Tule pitämään oma puheenvuorosi. Webinaarisivulla löytyy ohjeet sekä osallistujille että esiintyjille.

Voila_Capture 2014-11-12_05-37-53_ip

Aapiskukko digittää – Opuksen webinaarisarja tulkkaa

Photo 11.11.2014 10.34.04Sähköisten oppisisältöjen maailmassa tapahtuu paljon. Niin paljon, että jotkut puhuvat vuosisadan merkittävimmästä mullistuksesta. Voiko pienen koululaisen repun sisältä olla kohta suklaalevyn painoinen? Voi, jos muovinäytöt ja digitaalinen paperi siirtyvät arkeemme. Jo ennen sitä käymme läpi loputtomalta tuntuvan variaation erilaisia oppisisältöjen ratkaisuja.

Tule ja tutustu tähän maailmaan Opus-hankkeen keskiviikko-webinaareissa. Mukana niin alan toimijoiden esittelyjä, aktivisia pedagogeja, tutkijoita kuin pilottikoulujen kokemuksia. Webinaarihuone avautuu joka keskiviikko kello 15 osoitteessa http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/opus/. Tallenteet ja aineistot julkaistaan tässä blogissa.

Sarja jatkuu ensi vuoden loppuun. Rinnalla käymme välillä pyöreän pöydän ääreen pedagogien kanssa miettimään, mihin suuntaan, miten, miksi ja muuta tolkullisuutta kaaoksen keskellä.

Keskiviikkona 12.11. pääsemme kurkistamaan Tablet-kouluun. Vieraana on Miikka Salavuo. Ensimmäisellä webinaaritallenteella Kari A. Hintikka kertoi taustoja ja nykytilaa oppisisältöjen pilvipalvelun kehittämisestä. Katso lisää Webinaarit-sivulta.

Koulutuspilvet – unelmista todellisuuteen

EduCloud on yksi lähitulevaisuuden kiinnostavimmista sähköisten oppimateriaalien hankkeista Suomessa. Tavoitteena on markkinapaikka, josta muiden verkkokauppojen tapaan voisi keskitetysti ja helposti löytää ja hankkia oppisisältöjä.

EduCloudin (alkuvaiheen työnimeltään Pilviväylä) käynnisti opetus- ja kulttuuriministeriö, mutta käytännössä vetovastuu siirtyy keväällä 2014 perustetulle EduCloud Alliance -konsortiolle. Siinä on tällä hetkellä 27 jäsentä pienistä ja suurista oppimateriaalien tarjoajista kansanopistoon, yliopistoihin ja Rovioon.

Millaisia pedagogisia vaikutuksia sähköistyvällä oppisisällöllä?

Ennen EduCloud-konsortion käynnistymistä OPH:n alaisuudessa toiminut Koulutuspilvijaosto teki mittavan selvityksen aiheesta (saatavissa PDF-tiedostona). Selvityksessä käydään läpi eri maiden vastaavia ratkaisuja, teknis-rakenteellisia mahdollisuuksia, turvallisuuteen ja käytettävyyteen liittyviä seikkoja ja erityisesti OPH:n selvitys muistaa itse kohteen: oppijan ja heidän opettajansa eli pedagoginen tulokulma on vahva. Jos et ehdi lukea tästä aihepiiristä useita selvityksiä, tätä voin lämmöllä suositella. Selvitys tiivistää:

”Kansallinen koulutuksen pilvipalvelu parantaa mahdollisuuksia saattaa oppilaiden tarpeista lähtevä oppiminen koulutuksen kehittämisen lähtökohdaksi. Pilvipalveluratkaisut luovat mahdollisuuden opetuksen laajentamiseksi luokkahuoneen ulkopuolelle – koulua ympäröivien ilmiöiden ja ongelmien pariin. Näin ne mahdollistavat myös oppiainerajat ylittävät projektit ja yhtenäistävät sirpaleisia toimintatapoja. Parhaimmillaan pilvipalveluratkaisu tarjoaa oppilaille, opettajille ja kouluille yhdenvertaiset palvelut alueesta riippumatta, tukee kaikkien oppilaiden oppimista henkilökohtaistettujen sisältöjen, palautteen ja oppimispolkujen avulla, edistää tulevaisuuden taitojen kartuttamista sekä opettajien ja oppilaiden verkostoitumista ja yhteisöllistä tiedonrakentamista.”

EduCloud hahmottuu

EduCloud-hanke on loppuvuoden aikana edennyt ripeästi keskittyen teknologian rakentamiseen ja ensimmäisiin ohjelmistopilotti on julkaistu. Samalla keskustelu on liikkunut taloushallinnollisessa organisoinnissa. Jotkut haluaisivat aidon kauppapaikan, toiset taas näyteikkunan ja valtakunnallisen hakemiston ja varsinaiset ostokset tehtäisiin myyjien omissa järjestelmissä. Yksi vaihtoehto on sekin, että EduCloud on eräänlainen ylätason kauppakeskus, jossa on sadoittain liikkeitä.

EduCloudia kehitetään iteratiivisesti ja lopullinen muoto syntynee muutamassa vuodessa. Tämä on järkevää, sillä nykyisessä toimintaympäristössä projektit vanhenevat käsiin siinä ajassa liian tarkkaan speksattuna. Jopa Suomen hallitusohjelmaa on syytetty liian tarkasta ja joustamattomasta ohjelmasta.

Joka tapauksessa tilanne muuttunee nykyisestä ovelta-ovelle kauppaamisesta paremmaksi. Esimerkiksi opettaja pystyisi helposti löytämään ja vertailemaan oppimateriaaleja, niiden lisenssejä ja hintoja.

EduCloudin tavoitteena on tarjota modernin internetin hengessä erilaisia kollektiivisia arviointitapoja, hieman facebookin Tykkää-täpän malliin. Tarjontaa on nykyään niin paljon, että ennakkoseulonta on mahdotonta ja käyttäjät arvioisivat viime kädessä parhaimmat sisällöt.

Asettuvatko rönsyt samaan rakenteeseen?

Varsinaisen EduCLoudin rinnalla on valmistelussa useita fokusoituneita mini-EduCloudeja, jotka integroitunevat kokonaisuuteen. Esimerkiksi avoimille oppimateriaaleille suunnitellaan joukkorahoitukseen perustuvaa mallia, jossa kiinnostuneet ostajat maksavat tekijälle yhteisen kertakorvauksen ja tämän jälkeen oppimateriaali olisi kaikkien käytössä.

Korkeakouluissa suunnitellaan MOOCien eli massiiviverkkoluentojen parempaa löydettävyyttä. Kuntien Tiera on kiinnostavasti mukana sekä varsinaisessa EduCloudissa että alkaa tarjota omaa alustaansa.

15424685041_d282f40230_o

Taustaa ja lisätietoja

Ennen EduCloud-nimeä hankkeestä käytettiin Pilviväylä nimitystä ja tuolla nimellä edelleen OKM:n sivuilta löytyy aiheesta tiedotteita. Syksyllä 2013 opetusministeri Krista Kiuru puhui Koulutuspilvestä ja linjasi sen tavoitteet näin:

”Koulutuspilvestä pyritään luomaan käytännöllinen ja edullinen ratkaisu, jolla parhaita digitaalisia oppimateriaaleja ja opetuksen tukena toimivia sovelluksia kyetään ottamaan käyttöön koko maassa ja mahdollisimman esteettömästi. Haasteemme on ennen kaikkea opetusmenetelmien kehittäminen, sekä oppimiskäyttöön soveltuvan laadukkaan sisällön luominen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää opetushenkilöstön innostamiseen ja motivointiin.”

Keskusteluun EduCloudin kehittämisestä ja tulevaisuudesta voi osallistua esimerkiksi LinkedIn-ryhmässä. (Vinkki: katso tästä Linkedin-palvelun käyttäjätilin perustamisohjeet.)

Vartin webinaari aiheesta

Oppikirja oppimisympäristönä -hankkeen webinaarisarjan avauksessa Kari A. Hintikka esittelee koulutuksen pilvipalvelun ja EduCloudin nykyvaihtetta, taustoja ja lähitulevaisuuden näkymiä. Voit kuunnella ja katsella webinaaritallenteen. Esityksessä näkyvä kuva alla (tietokoneella: napauta kuvaa, niin näet sen suurempana). (Katsoitko tallenteen? Täytä osallistujalomake.)

POT

Mitä miettii lukiolainen digitalisoituvasta oppimaisemasta?

Viime perjantaina Ville, joka ei saanut sanottavaansa mahtumaan ihan Twitterin 140 merkkiin, bloggasi monipuolisen ja hyvin mietityn jutun sähköisistä oppisisällöistä ja digitaalisista oppimisen ympäristöistä.

Hän kuvailee hyvin tilkkutäkkimäistä aikaa, jossa nykylukiolainen opettajineen elää. On palvelu siellä, toinen täällä, on sisältöja, hyviäkin, mutta mikä aukeaa milläkin välineellä ja kuinka sujuvasti. Ideaali alkaa hahmottua, mutta arjessa on vielä matkaa sujuvaan ja sulautuvaan.

Aiheellisesti Ville myös muistuttaa, etteivät laitteet ja teknologia ole arvo sinänsä. Se, että oppikirja muunnetaan sähköiseen muotoon, ei vielä anna suuria perusteita teknologian käytölle. Pitäisi olla jotain enemmän. Toisaalta kriittisissäkin kommenteissaan kirjoittaja on hyvin kaukonäköinen: asiat eivät vielä suju, mutta teknologialla on oma arvonsa ja oma paikkansa.

Erityisesti hän peräänkuuluttaa laatua: nurinkuriselta tuntuu, että digitaalinen aineisto voi olla jopa vivahteettomampaa kuin painettu oppikirja, pelkkiä tekstejä vaikka mukana voisi olla juuri sitä, mihin kirja ei pysty: elävää kuvaa, rikastettua todellisuutta, animaatioita, 3D-malleja, ajantasaista aineistoa. Myös oppijan ja opettajan toimintamahdollisuudet (muistiinpanot, alleviivaukset, kommentit) ja itse tuotetut sisällöt onnistuvat vaihtelevasti ja näiden jakaminen on mahdotonta tai hankalaa.

Käyttöliittymät saavat kirjoittaman ihmettelemään: ”varta vasten kouluun suunniteltujen sovelluksien kohdalla on käynyt niin, että sitä käyttääkseen tarvitsee olla diplomi-insinööri”.

Käyttäjälähtöinen suunnittelu on laajasti ollut esillä jo vuosia. Itse olen opettajana ja opiskelijana huokaillut aivan samoja kummallisuuksia, joita Ville. Puhuttelevana loppupäätelmänä komppaan hänen huoltaan: ”eri yritysten puhaltaminen yhteen hiileen tuntuu ikävä kyllä hieman kaukaiselta ajatukselta”. Jotta tilkkutäkki ei repeilisi ja hajoaisi, tarvittaisiin todella käyttäjälähtöistä suunnittelua ja jokin systeemi, jolla sisältöjen laatu nousisi, toimintavarmuus ja hinta olisivat kohdallaan ja se tärkein, oppiminen ja opettaminen sujuisivat mielekkäästi, innostavasti.

Image