Analyysit

Elävä oppikirja – harkittua digitaalisuutta

Jar Välkkynen webinaarivieraana 26.11.2015, katso tallenne (30 min).

Oppikirja elää. Painokoneitten aikakausi on saanut rinnalleen runsaan joukon keinoja tuottaa oppimista tukevaa aineistoa. Aineiston tuottaminen voi olla myös osa oppimisprosessia ja yhteistyötä asiantuntijan (opettajan) ja oppijan (ryhmän) kesken.

Ammatillisen koulutuksen ELOA-hankkeessa elävän oppimateriaalin tekijät ovat yhdistäneet kokemuksiaan ja näkemyksiään sekä tuottaneet opetusta ja oppimista tukevaa aineistoa – videoita, kuvia ja eloisan oivaltavasti asiatiedon yhdistelmiä visuaalisiin oppimateriaaleihin.

11419064_889520621112471_309345815_n

Bloggaaja poseeraa 9.9.2013 Jari Välkkysen kanssa.

Saamme verkkovieraaksemme torstaina 26.11.15 klo 15:30 webinaariin ELOA-hankkeesta Jari Välkkysen. Hän työskentelee Ammattiopisto Tavastialla (teollinen pintakäsittely) ja on Kiltakoulut-toimintamallin alulle laittajan.

Jari Välkkynen on useiden vuosien ajan kehittänyt pedagogiikkaansa. Hänellä on vahva tuntuma siihen, miten teoreettisesti vaikeat asiat muunnetaan opiskelua innostavaan muotoon, unohtamatta opetuksen laatua ja tavoitteellisuutta.

Pelkkä aineisto sinällään ei riitä, oli se miten hyvää tahansa. Oppimista tukevan sisällön muodolla ja rakenteella on väliä, mutta niin on myös aineistojen ympärille rakennetuilla oppimisprosesseilla. Oppija tarvitsee selkeän struktuurin ja samalla vapausasteita oma-aloitteisuudelle ja omille oivalluksille.

Oppimateriaalin mielekkyys ja merkityksellisyys on kriittisen tärkeää. Kuria ja järjestystä on kuulutettu viime aikoina koulumaailmaan, mutta oppiiko nykynuori pakolla? Hyvä opetus löytää tasapainon opettajan luoman struktuurin ja oppijalle suodun liikkumatilan välillä. Tässä vaikeassa yhtälössä Jari Välkkynen on osoittanut hyvää pelisilmää – tavoitteista ja laadusta tinkimättä.

ELOA-hankkeessa Pia Kiikeri on koonnut hyvän katsauksen ammattiopetuksen näkökulmasta visuaalisen oppimateriaalin ja oppimisympäristön mahdollisuuksista. Monet erittelyn havainnot pätevät yleisestikin missä tahansa kouluasteella.

Torstain webinaarin rinnalla rakennetaan jäsennystä painetun, digitaalisen ja näitä yhdistelevän oppimateriaalin vahvuuksista ja heikkouksista. Pohditaan myös, millaisilla perusteilla valintoja tehdään? Ovatko perusteet aina perustelutuja? Näitä kysymyksiä jäsennetään ajatuskarttaan, jota pääsee vapaasti muokkaamaan MeindMeister-tunnuksilla.

Oppikirjan_muoto

Suomalaiseen koulukeskusteluun liittyy herkästi mustavalkoisuus: joko sitä tai tätä. Haluamme muistuttaa monenkirjavuudesta: eri käyttötarpeisiin ja eri tavoitteisiin ei sovi yksi ja sama ratkaisu. Jos et pääse miellekarttaan, voit antaa panoksesi keskusteluun myös tällä lomakkeella:

Mainokset

Perinteinen oppikirja muutoksen paineessa

Perinteisen oppikirjan sisältöä voi sanoa suljetuksi: sen sisältö on kirjoittajien määrittelemä ja näkemys siitä, mitä asiasta tulee kertoa ja miten se tulee esittää. Se ei ole muokattavissa eikä yleensä sisällä tarkkoja lähdemerkintöjä. Opiskelijan täytyy tietää se, mitä oppikirjaan on kirjoitettu, ei enempää, eikä vähempää. Tietoa ei tarvitse hakea muualta eikä sen oikeellisuutta tarvitse kyseenalaistaa, sillä totuus on oppikirjassa.

Oppikirja on valmis, vaikka se ilmestyessään voi sisältää jo vanhentunutta tietoa. Se on kirjoittajien liiketoimi: tieto maksaa oppikirjan verran. Myös uudet painokset rasittavat opiskelijan kukkaroa. Vaikka opettajan ei ole pakko käyttää oppikirjaa lainkaan, se on kuitenkin lähes joka kurssilla käytössä. Perusteet käyttää perinteistä oppikirjaa ovat totuttu tapa, vielä riittämättömät sähköiset materiaalit, opettajan epävarmuus tai puutteelliset taidot käyttää Internetiä opetuksessaan tai aikapula, sillä sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sopivaa materiaalia aina ole olemassakaan.

Toisaalta perinteinen oppikirja on kompakti paketti tietystä sisällöstä, joka on rajallinen ja puoltaa paikkaansa perustiedon omaksumisessa. Moni arvostaa myös oppikirjan merkitystä ns. muistona, johon voi aina palata. Kun siihen on voinut tehdä merkintöjä ja alleviivauksia, kun sitä on katsellut ja käännellyt, voi muistijälki olla pitkäikäinen. Kirjaa voi myös kierrättää tai lainata. Eräs lukivaikeudesta kärsivä opiskelija sanoi, että painettu kirja on huomattavasti parempi käyttöliittymä kuin sähköinen kirja, sillä sen hahmottaa paremmin. Se ei vaadi sähköä ja se toimii aina. Monet sähköistä oppikirjaa vastustavat opiskelijat olivat sitä mieltä, että perinteinen kirja rasittaa silmiä vähemmän kuin digimateriaali. Opettajien mielestä hyvän sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sitä aina ole olemassakaan.

Opiskelijat oppikirja- ja kurssimateriaalin etsijöinä

Nykytekniikka ja digitaalisuus mahdollistavat sen, että oppikirjan tai oppimateriaalia voivat tehdä myös opiskelijat itse, tosin opettajan ohjauksessa ja avustuksella. Digitaalisen oppikirjan tehtävä on sama kuin paperisen: jakaa tietoa. Mutta digitaalinen muoto mahdollistaa monipuolisemman esitystavan. Käyttäjä voi itse lisätä sisältöjä, tehtäviä, yhdistää eri tietolähteitä ja käyttää kirjaa myös hakukoneena. Sähköinen sisältö on helposti muutettavissa, tieto on ajan tasalla ja materiaalia on helppo jakaa kavereille. Kirjasta tulee näin henkilökohtainen ja opiskelijalähtöinen. Siihen voi liittää myös yhteistyöelementtejä.

Kurssimateriaalia tuottaessaan opiskelijat joutuvat hakemaan tietoa, arvioimaan tiedon oikeellisuutta ja mahdollisesti käyttämään apuna toisia opiskelijoita tai ulkopuolisia asiantuntijoita.

Sähköinen materiaali keventää koulureppua ja tekee opiskelun taloudelliseksi, sillä se on halpaa. Multimediainen esitystapa palvelee näköaistin lisäksi myös kuuloaistia. Opettaja voi vaihdella kurssin painotuksia opiskelijajoukon mielenkiinnon mukaan. Erilaisia opetusmenetelmiä voi soveltaa joustavammin, koska kaikkea ei ole annettu valmiiksi toisin kuin opettajajohtoisiksi tarkoitetuissa oppikirjoissa. Sähköinen materiaali ei myöskään kulu yhtä helposti kuin paperinen materiaali. Opettajan asenne ratkaisee sen, miten opiskelijat suhtautuvat digitaaliseen oppikirjaan ja materiaalin tuottamiseen: jos opettaja pitää TVT-materiaalia hyödyllisenä ja osaa käyttää sitä luontevasti, myös oppilaat kokevat materiaalin hyödylliseksi ja motivoivaksi.

Räätälöity, omaan tarpeeseen rikastettu oppikirja

Räätälöity oppikirja yhdistää perinteisen paperisen ja digikirjan hyvät ominaisuudet. Sen tulee ottaa huomioon opiskelijan yksilölliset tarpeet ja tarjota kaikille mahdollisuuden oppia omalla tavallaan. Se toimii periaatteella yhdistele ja kokoa oma oppikirjasi. Ihannetapauksessa oppikirja on kaksiosainen. Perusosa on paperinen ns. oppiaineen aapinen, joka sisältää muuttumatonta perusfaktaa ja sen voi panna muistojen joukkoon kirjahyllyyn. Se voi periytyä vanhemmilta lapsille. Joissakin oppiaineissa se tosin voi jäädä aika ohueksi. Toinen osa on digimuodossa oleva avoin ja interaktiivinen ”kirja”, joka sisältää muokattavissa olevaa ja vaihtuvaa lisämateriaalia ja harjoituksia.

Jokainen kansalainen voi olla kustantaja ja tiedon tuottaja

Sosiaalinen media muuttaa myös kustantaja -käsitettä. Amatöörikustantajien, esim. bloggaajien määrä kasvaa: jokainen kansalainen voi olla tiedon tuottaja ja jakaja. Sosiaalisesta mediasta voi nousta jopa kirjailijoita tai ainakin se voi herättää kustantajan kiinnostuksen. Näin on käynyt mm. Hanna Lindin Runous –sivustolle Facebookissa. Bloggaus edustaa isoa viestinnän murrosta: entisestä passiivisesta kuluttajista voi tulla aktiivinen tuottaja.

Tarvitsemme laadukkaan digitaalisen oppimateriaalisisällön tuottajia ja sen taitavaan käyttöön tähtääviä uudenlaisia opetus- ja oppimiskäytäntöjä. Pilviväylä-hankkeen (OKM ja OHP) tavoitteena on luoda väylä sähköisille oppimista tukeville palveluille ja materiaaleille, joita voivat tuottaa niin opettajat ja oppilaat kuin erilaiset yritykset ja yhteisötkin.

Tietosanakirjankin rooli on muuttunut. Aikojen alussa tietosanakirja tehtiin yksilötyönä: mm. Aristoteles (384-322 eaa) päätti kirjoittaa muistiin kaiken. 400 vuotta myöhemmin Plinius vanhempi kirjoitti 36-osaisen kirjan. Tu Yu kirjoitti ensyklopedian 800-luvulla. Vasta 1700-luvlla tehtiin tietosanakirja ryhmätyönä. Encyclopedia Britannica ilmestyi vuosina 1788-1797 . Se käsitti 18 osaa ja 16000 sivua. Avoimesti ja kollektiivisesti on tehty jokamiehen tietosanakirja eli Wikipedia, jonka Jimmy Wales loi vuonna 2001. Se on joustava ja nopea, tieto on helposti korvattavissa, ja ennen kaikkea se on maksuton ja jokaisen muokattavissa. On väitetty, että virheprosentti on vain viisi, sama kuin paperisissakin tietosanakirjoissa.

Oppikirjan rooli eri oppimisympäristöissä

Oppimisympäristöjä on koulussa lukuisia. Ne eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kaikki vaikuttavat kaikkeen. Alla olevan kuvion keskelle voi oppikirjan sijaan panna ’oppiminen lähiopetuksessa’ tai ’oppiminen verkossa’ tai ’oppiminen kokeessa’. Kun vielä tarkastellaan oppimista erilaisissa ympäristöissä erilaisten oppijoiden näkökulmasta (nuoret, aikuiset, vammaiset, maahanmuuttajat, vangit ym.), korostuu oppimisen monimuotoisuus ja oppimisympäristöjen merkitys.

Oppikirjankin roolia voi tarkastella paperisen ja digitaalisen kirjan näkökulmasta eri oppimisympäristöissä. Taulukko on vain viitteellinen ja vaatisi enemmänkin pohdintaa ja selityksiä.

Voila_Capture 2015-01-15_01-47-56_ip

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

 

 

Voila_Capture 2015-01-15_01-48-16_ip

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Erja Vihervaara OPUS-hanke / 18.12.2015