Kuukausi: tammikuu 2015

Perinteinen oppikirja muutoksen paineessa

Perinteisen oppikirjan sisältöä voi sanoa suljetuksi: sen sisältö on kirjoittajien määrittelemä ja näkemys siitä, mitä asiasta tulee kertoa ja miten se tulee esittää. Se ei ole muokattavissa eikä yleensä sisällä tarkkoja lähdemerkintöjä. Opiskelijan täytyy tietää se, mitä oppikirjaan on kirjoitettu, ei enempää, eikä vähempää. Tietoa ei tarvitse hakea muualta eikä sen oikeellisuutta tarvitse kyseenalaistaa, sillä totuus on oppikirjassa.

Oppikirja on valmis, vaikka se ilmestyessään voi sisältää jo vanhentunutta tietoa. Se on kirjoittajien liiketoimi: tieto maksaa oppikirjan verran. Myös uudet painokset rasittavat opiskelijan kukkaroa. Vaikka opettajan ei ole pakko käyttää oppikirjaa lainkaan, se on kuitenkin lähes joka kurssilla käytössä. Perusteet käyttää perinteistä oppikirjaa ovat totuttu tapa, vielä riittämättömät sähköiset materiaalit, opettajan epävarmuus tai puutteelliset taidot käyttää Internetiä opetuksessaan tai aikapula, sillä sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sopivaa materiaalia aina ole olemassakaan.

Toisaalta perinteinen oppikirja on kompakti paketti tietystä sisällöstä, joka on rajallinen ja puoltaa paikkaansa perustiedon omaksumisessa. Moni arvostaa myös oppikirjan merkitystä ns. muistona, johon voi aina palata. Kun siihen on voinut tehdä merkintöjä ja alleviivauksia, kun sitä on katsellut ja käännellyt, voi muistijälki olla pitkäikäinen. Kirjaa voi myös kierrättää tai lainata. Eräs lukivaikeudesta kärsivä opiskelija sanoi, että painettu kirja on huomattavasti parempi käyttöliittymä kuin sähköinen kirja, sillä sen hahmottaa paremmin. Se ei vaadi sähköä ja se toimii aina. Monet sähköistä oppikirjaa vastustavat opiskelijat olivat sitä mieltä, että perinteinen kirja rasittaa silmiä vähemmän kuin digimateriaali. Opettajien mielestä hyvän sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sitä aina ole olemassakaan.

Opiskelijat oppikirja- ja kurssimateriaalin etsijöinä

Nykytekniikka ja digitaalisuus mahdollistavat sen, että oppikirjan tai oppimateriaalia voivat tehdä myös opiskelijat itse, tosin opettajan ohjauksessa ja avustuksella. Digitaalisen oppikirjan tehtävä on sama kuin paperisen: jakaa tietoa. Mutta digitaalinen muoto mahdollistaa monipuolisemman esitystavan. Käyttäjä voi itse lisätä sisältöjä, tehtäviä, yhdistää eri tietolähteitä ja käyttää kirjaa myös hakukoneena. Sähköinen sisältö on helposti muutettavissa, tieto on ajan tasalla ja materiaalia on helppo jakaa kavereille. Kirjasta tulee näin henkilökohtainen ja opiskelijalähtöinen. Siihen voi liittää myös yhteistyöelementtejä.

Kurssimateriaalia tuottaessaan opiskelijat joutuvat hakemaan tietoa, arvioimaan tiedon oikeellisuutta ja mahdollisesti käyttämään apuna toisia opiskelijoita tai ulkopuolisia asiantuntijoita.

Sähköinen materiaali keventää koulureppua ja tekee opiskelun taloudelliseksi, sillä se on halpaa. Multimediainen esitystapa palvelee näköaistin lisäksi myös kuuloaistia. Opettaja voi vaihdella kurssin painotuksia opiskelijajoukon mielenkiinnon mukaan. Erilaisia opetusmenetelmiä voi soveltaa joustavammin, koska kaikkea ei ole annettu valmiiksi toisin kuin opettajajohtoisiksi tarkoitetuissa oppikirjoissa. Sähköinen materiaali ei myöskään kulu yhtä helposti kuin paperinen materiaali. Opettajan asenne ratkaisee sen, miten opiskelijat suhtautuvat digitaaliseen oppikirjaan ja materiaalin tuottamiseen: jos opettaja pitää TVT-materiaalia hyödyllisenä ja osaa käyttää sitä luontevasti, myös oppilaat kokevat materiaalin hyödylliseksi ja motivoivaksi.

Räätälöity, omaan tarpeeseen rikastettu oppikirja

Räätälöity oppikirja yhdistää perinteisen paperisen ja digikirjan hyvät ominaisuudet. Sen tulee ottaa huomioon opiskelijan yksilölliset tarpeet ja tarjota kaikille mahdollisuuden oppia omalla tavallaan. Se toimii periaatteella yhdistele ja kokoa oma oppikirjasi. Ihannetapauksessa oppikirja on kaksiosainen. Perusosa on paperinen ns. oppiaineen aapinen, joka sisältää muuttumatonta perusfaktaa ja sen voi panna muistojen joukkoon kirjahyllyyn. Se voi periytyä vanhemmilta lapsille. Joissakin oppiaineissa se tosin voi jäädä aika ohueksi. Toinen osa on digimuodossa oleva avoin ja interaktiivinen ”kirja”, joka sisältää muokattavissa olevaa ja vaihtuvaa lisämateriaalia ja harjoituksia.

Jokainen kansalainen voi olla kustantaja ja tiedon tuottaja

Sosiaalinen media muuttaa myös kustantaja -käsitettä. Amatöörikustantajien, esim. bloggaajien määrä kasvaa: jokainen kansalainen voi olla tiedon tuottaja ja jakaja. Sosiaalisesta mediasta voi nousta jopa kirjailijoita tai ainakin se voi herättää kustantajan kiinnostuksen. Näin on käynyt mm. Hanna Lindin Runous –sivustolle Facebookissa. Bloggaus edustaa isoa viestinnän murrosta: entisestä passiivisesta kuluttajista voi tulla aktiivinen tuottaja.

Tarvitsemme laadukkaan digitaalisen oppimateriaalisisällön tuottajia ja sen taitavaan käyttöön tähtääviä uudenlaisia opetus- ja oppimiskäytäntöjä. Pilviväylä-hankkeen (OKM ja OHP) tavoitteena on luoda väylä sähköisille oppimista tukeville palveluille ja materiaaleille, joita voivat tuottaa niin opettajat ja oppilaat kuin erilaiset yritykset ja yhteisötkin.

Tietosanakirjankin rooli on muuttunut. Aikojen alussa tietosanakirja tehtiin yksilötyönä: mm. Aristoteles (384-322 eaa) päätti kirjoittaa muistiin kaiken. 400 vuotta myöhemmin Plinius vanhempi kirjoitti 36-osaisen kirjan. Tu Yu kirjoitti ensyklopedian 800-luvulla. Vasta 1700-luvlla tehtiin tietosanakirja ryhmätyönä. Encyclopedia Britannica ilmestyi vuosina 1788-1797 . Se käsitti 18 osaa ja 16000 sivua. Avoimesti ja kollektiivisesti on tehty jokamiehen tietosanakirja eli Wikipedia, jonka Jimmy Wales loi vuonna 2001. Se on joustava ja nopea, tieto on helposti korvattavissa, ja ennen kaikkea se on maksuton ja jokaisen muokattavissa. On väitetty, että virheprosentti on vain viisi, sama kuin paperisissakin tietosanakirjoissa.

Oppikirjan rooli eri oppimisympäristöissä

Oppimisympäristöjä on koulussa lukuisia. Ne eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kaikki vaikuttavat kaikkeen. Alla olevan kuvion keskelle voi oppikirjan sijaan panna ’oppiminen lähiopetuksessa’ tai ’oppiminen verkossa’ tai ’oppiminen kokeessa’. Kun vielä tarkastellaan oppimista erilaisissa ympäristöissä erilaisten oppijoiden näkökulmasta (nuoret, aikuiset, vammaiset, maahanmuuttajat, vangit ym.), korostuu oppimisen monimuotoisuus ja oppimisympäristöjen merkitys.

Oppikirjankin roolia voi tarkastella paperisen ja digitaalisen kirjan näkökulmasta eri oppimisympäristöissä. Taulukko on vain viitteellinen ja vaatisi enemmänkin pohdintaa ja selityksiä.

Voila_Capture 2015-01-15_01-47-56_ip

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

 

 

Voila_Capture 2015-01-15_01-48-16_ip

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Erja Vihervaara OPUS-hanke / 18.12.2015

Facebookin käyttö opetuksen tukena kemian kertauskurssilla

Turun iltalukiossa järjestetään kemian kertauskurssi kerran lukuvuodessa. Kurssin aikana kerrataan lukiokemian vaativimpia asioita. Pääpaino on kevään reaalikokeeseen ja yliopistojen pääsykokeisiin valmistautuminen. Suurin osa, joinakin vuosina jopa lähes kaikki kurssin opiskelijat ovat tähdänneet lääketieteen, hammaslääketieteen tai eläinlääketieteen opintoihin ja loputkin farmasian tai terveyden biotieteiden opintoihin.

Kurssilla käsiteltävät asiat perustuvat luonnollisesti valtakunnallisiin kemian opetussuunnitelman perusteisiin, mutta oppitunneilla ja verkossa käsiteltävät esimerkit on valittu osallistujien mielenkiinnon pohjalta eli lähinnä vanhoista reaalikokeiden, lääketieteellisen ja farmasian pääsykokeiden tehtävien joukosta.

Kemian kertauskurssi järjestetään lähiopetuksena. Kurssi koostuu 11:sta 80 minuutin opiskelutuokiosta. Opiskelun apuna käytetään Moodle-oppimisalustaa, jossa julkaistaan luentorungot, tehtävien ratkaisuja ja lisämateriaalia.

Sulautuvan opetuksen ja käänteisen luokkahuoneen periaatteet ovat opetuksen järjestämisen taustalla. Kaikkea asiaa ei ole mahdollista käsitellä yksityiskohtaisesti oppitunnilla. Aikuisopiskelijoilta voi myös hyvin edellyttää, että joitakin aihealueita valmistellaan kotona jo ennen oppituntia.

Lukuvuonna 2013–2014 kemian kertauskurssille osallistui 41 opiskelijaa, joista naisia oli 38 (93 %). Opiskelijoiden keski-ikä oli 24 vuotta (vaihteluväli), joka on myös Turun iltalukion kaikkien opiskelijoiden keski-ikä. Aineopiskelijoita oli 38 (93 %) ja tutkintotavoitteisia vain 3 (7 %). Kemian kertauskurssille osallistuneet osallistuivat lukuvuoden aikana keskimäärin 4,4 kemian kurssille (tarjolla 6 kurssia), 5,1 fysiikan kurssille (tarjolla 9) ja 1,6 biologian kurssille (tarjolla 5). Joko lyhyen tai pitkän matematiikan kursseja suoritti 9 opiskelijaa (22 %).

Kemian kertauskurssiin liittyvään suljettuun Facebook-ryhmään ”Turun iltalukion luonnontieteiden ystävät” kuului 18 opiskelijaa (44 %). Kurssin opettajalla oli yksinoikeus hyväksyä ryhmän jäsenet. Ryhmään pääsyn ehtona oli, että opiskelija oli ilmoittautunut kemian kertauskurssille ja oli tunnistettavissa. Ryhmään kuuluminen oli luonnollisesti vapaaehtoista.

Facebookin käyttö opetuksen tukena

Facebook on erittäin kätevä tiedonjakokanava, koska suurimmalla osalla opiskelijoista on käytössä älypuhelin. Ryhmän ylläpitäjä ja jäsenet saavat tiedon ryhmässä tehdyistä julkaisuista niin halutessaan omaan puhelimeensa. Esimerkiksi Moodlessa ei tällaista toimintoa ole. Motivaatio osallistua viestintään verkossa kasvaa, kun vastauksia ja kommentteja on mahdollista saada suhteellisen lyhyessä ajassa.

Opettajan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota omaan jaksamiseensa ja tehdä viestintään liittyvät pelisäännöt selväksi. Kenenkään ei tarvitse olla reaaliajassa vastailemassa ja kommentoimassa. Kun opettaja hyväksyy suljetun ryhmän jäsenet ja jäsenet ovat tunnistettavissa, pysyy ryhmässä hyvin kuri ja järjestys. Tarvetta jatkuvaan tarkkailuun ei ainakaan aikuislukiossa ole. Ryhmän toimintaan vapaaehtoisesti osallistuvat opiskelijat osaavat kyllä verkon käytöstavat eli netiketin hyvin.

Kurssin yksinomaisena tiedotuskanavana Facebookia tuskin voinee käyttää. Opiskelijaa ei voine velvoittaa rekisteröitymään Facebookiin tai liittymään tiettyyn ryhmään, koska jokaisella on oikeus riittäväntasoiseen yksityisyyden suojaan. Kurssin suorittamiseen liittyvät yleiset ohjeet, tiedotteet, verkkotehtävät, tehtävien ratkaisut ja mallikokeet tulisikin julkaista myös muulla tavoin, esimerkiksi oppilaitoksen käyttämällä oppimisalustalla. Vaikka Facebookissa voikin määritellä melko tarkasti, ketkä näkevät käyttäjän toiminnan, voi näiden asetusten muuttaminen viedä kohtuuttomasti aikaa ja muodostua kynnyskysymykseksi. Kuitenkin porkkana on parempi motivaattori kuin keppi. Eli ryhmässä julkaistavien asioiden pitäisikin olla niin mielenkiintoisia, että ne houkuttelevat opiskelijan liittymään mukaan.

Erilaisten kyselyiden järjestäminen Facebookissa on helppoa. Ryhmissä on kysy-työkalu, jonka avulla on helppo kysellä esimerkiksi sopivia tukiopetusaikoja tai hankkia palautetta. Reaaliaikainen vastaustilanne on nähtävissä koko ajan ja asiaa voi kommentoida.

image005Matemaattis-luonnontieteellisiin oppiaineisiin kuuluva erityinen ilmaisutapa, notaatiot ja niiden hankalahko ja työläs ohjelmallinen tuottaminen vaikeuttavat myös Facebookin käyttöä kyseisten oppiaineiden opetuksessa. Facebookin tekstieditorilla ei ole mahdollisuus tuottaa erikoismerkkejä (hymiöitä kyllä). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Facebookissa ei voisi käsitellä matemaattis-luonnontieteellisiä tehtäviä. Esimerkiksi älypuhelimessa tai tablettitietokoneessa oleva kamera tekee helpoksi kuvan ottamisen, muokkaamisen ja sen julkaisemisen. Itse asiassa kuvan julkaiseminen Facebookissa on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Moodlessa, jossa kuvan julkaisemiseen vaaditaan huomattavasti enemmän painalluksia ja valintoja kuin Facebookissa. Tässä yhteydessä opiskelijoille on hyvä mainita pari sanaa tekijänoikeuksista.

Facebookin käyttäminen aikuislukion opiskelijoiden ryhmäyttämisessä ja hyvän hengen luomisessa on merkitykseltään verraton. Aikuislukion opiskelijat opiskelevat tavallisesti yksilöllisesti ja aika pitkälti omissa oloissaan. Parhaimmillaan Facebook-keskustelun tuloksena opiskelijat löytävät opiskelukavereita, joiden kanssa voi tehtäviä ratkoa muutenkin kuin verkossa. Kynnys yhteydenottoon saattaa olla matalampi verkossa kuin luokkaympäristössä.

Turun iltalukion luonnontieteiden ystävät –ryhmän ns. kummiopiskelijaksi lupautui alumnimme, joka oli opiskellut oppilaitoksessamme edellisen lukuvuoden aikana ja päässyt opiskelemaan lääketiedettä ulkomaille. Ryhmän jäsenten oli mahdollisuus esittää hänelle kysymyksiä opiskelusta lukiossamme ja yliopistossa ulkomailla. Tämä on esimerkki aihealueesta, josta alan opiskelija tietää varmasti paljon enemmän kuin kemian opettaja.

Sami Peltonen, apulaisrehtori, kemian opettaja Turun iltalukio
image001 image003image007