Toimintakulttuuria enemmän kuin teknologiaa

 

ImageKalevankankaan koulussa yhdistyi monta aiemmin erillistä oppilaitosta. Väkeä on paljon: 500 oppilasta ja 75 aikuista, joista 25 avustajia (koululla mm. joustavaa perusopetusta). Isossa yksikössä asioita suunnitellaan huolellisesti, edetään hitaasti, mutta ei mitenkään pakollisiin rattaan pyörityksiin tyytyen.

Tapasin koulun rehtorin, Vesa Raasumaan 11.2.2014. Lyhyt tuokio käytettiin vireillä olevien kehityspolkujen ja kokonaisuuden tarkasteluun. Seuraavalla kerralla sitten tutustumista ihmisiin ja rakennukseen. Tämä bloggaus perustuu omiin muistiinpanoihini ja ajatelmiini.

Puhuimme oppiaineistojen ja käyttöjärjestelmien valinnasta. Vesa ei ole ainut rehtori, jonka olen kuullut Opus-hankkeen tiimoilta huokaavan, että tänä päivänä vaihtoehtoja on paljon, mutta homma elää ja sitä myöten koulun kannalta valintojen tekeminen on vaikeaa, niitä kun ei voi noin vain peruuttaa.

Pilottityöskentely on kokeilemista varten. Siksi on tärkeää löytää hankeporukan kesken erilaisia kokeilukohteita, saada niistä hyvää dokumentaatiota, vaihtaa kokemuksia ja oppia toinen toisilta.

Puhuttiin siitä, miten toisaalta tämän hetken opetusteknologian ja oppisisältöjen viidakko jopa ahdistaa, vaikka samalla monimuotoisuus on hyvä asia. Tulevaisuus näyttää siltä, että enää yhteen oppilaitokseen ei haeta yhtä kaiken kattavaa järjestelmää. Ei tukeuduta yhteen ismiin.

Opus-hankkeen taustaselvityksessä on jo hahmottunut yhdenlainen luokittelukehys sähköisten oppisisältöjen tarjonnasta:

  1. Oppisisällöt, jotka ovat alustasta irrallisia ja joita ei voi suoraan integroida sähköisiin oppimisympäristöihin (esim. PDF-muotoiset, yhtenä tiedostona olevat kirjat).
  2. Oppisisällöt, jotka ovat alustasta irrallisia ja jotka voi integroida sähköiseen oppimisympäristöön (käyttävät esim. SCORM-standardia, kannattaa kurkata myös kehitteillä olevaa LMRI-standardia ja Wikipedian LOM-koontia).
  3. Oppisisällöt, jotka on kiinnitetty yhteen tiettyyn alustaan ja käyttäjän on hankittava alusta, jotta voi hankkia ja käyttää sisältöjä.
  4. Oppisisällöt, jotka ovat yhteensopivia useamman alustan kanssa, mutta eivät kaikkien.

Eroja on myös siinä

  • onko sisältö palasteltu siten, että opettaja voi rakentaa haluamansa kokonaisuuden ja esimerkiksi erilaisia polkuja eri oppijoille (modulaarisuus)
  • voiko opettaja luoda ja julkaista valmiiseen sisältöön sulautettuna omaa sisältöään
  • voiko oppijoitten tuottamaa sisältöä tuoda osaksi sisältöä ja
  • voiko itse tuotettua sisältöä jakaa käyttäympäristössä eteenpäin.

Viime vuosina kirjankustannusalalla on nähty suuria mullistuksia. Sähköisten oppimisympäristöjen suhteenkin on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut liikettä. Tämän vuoksi on syytä miettiä perusopetuksen kohdalla suhde digitaalisiin oppisisältöihin ja sähköisiin ympäristöihin uudelleen.

Näihin saakka tavoitteena on ollut harmonisointi. Monimuotoisuutta on vierastettu. Koulutuspolitiikka on painottanut tasa-laatuisuutta. Nyt ei voida enää taata kaikille samanlaisia oppiresursseja ympäri maata. Koulukohtaiset erot ovat kasvaneet ja eroja löytyy koulujen sisälläkin, kun katsotaan opetusteknologiaa ja sähköisten aineistojen kanssa työskentelyä.

Onkin tärkeää lähteä liikkeelle koulun omista vahvuuksista ja toimintaympäristöstä. Kalevankankaalla näitä omia juttuja ovat liikuntapainotteisuus, kulttuuriperintökasvatus, ekologisuus ja luonto sekä media ja teknologia. Kaliksella, kuten Kalevankangasta tuttavallisesti nimitetään, bloggaillaan ahkerasti. Ekaluokkalaisen mummona haikailen tällaisen kurkistusikkunan perään kuten Kaliksen YksiAa -blogi tarjoaa (voi muistakaa joskus alakouluissa meitä mummoja!).

 

Kalevankankaalla Opus-hanke kuuluu painopistealueelle Media ja teknologia. Juttu kiinnittyy luontevasti tärkeään lukutaidon laajentumisen suuntaan, josta nykyisin monilukutaito-sanaa käytetään. Kalevankankaan oma juttu on sosiaalinen kirjasto, social library. Mitä kaikkea se oikein voikaan olla? Ihan jäi kutkuttamaan

Hyvin kiinnostavilta kuulostivat lasten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat sekä luontoliikuntaan kannustavat saturetket pienten sovellusten opastamina. Oppilaat ovat mukana tuottamassa sisältöjä. Oppikirjakin voi olla yhdessä tehty.

Vesa Raasumaata kuunnellessa kirkastui entisestään tämän pikkuisen hankkeemme suuruus. Elämme suuren murroksen aikaa. Sitä on tärkeää ja merkityksellistä olla tutkimassa yhdessä näin hienon joukon kanssa. Asiat ovat vielä hajallaan. Pieni kaaos on tuttua kaikkialla. Toisaalta pitää edetä hitaasti, toisaalta siirrytään varsin vauhdikkaasti hyppäyksellä kohti uutta.

Kaiken tämän moneen suuntaan kulkevan ja hajallaan olevan jonkin keskellä meitä kaikkia liikuttaa hyvän muutoksen henki: kohti iloista ja aktiivista oppimista, yhteisöllistä koulua, hyvää oppimista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s