Oppimisen tilat

Millainen tila tukisi oppimista parhaalla mahdollisella tavalla?

Innoschool –  tulevaisuuden koulun innovatiiviset konseptit -tutkimus hankkeessa tutkittiin koulua kasvatustieteen lisäksi mediakasvatuksellisesta, arkkitehtuurisesta, liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Millainen koulu on, kun sitä tutkitaan yhdessä sidosryhmien kanssa. Perusajatuksena oli, että tulevaisuuden koulu luodaan yhdessä.

Innoschool-hankkeessa myös pohdittiin oppimisympäristöjen muuntumista

oppimisymparistot.PNG

(Taulukko: InnoSchool -kirja.s 112)

”Tilojen  ja  oppimisen  ympäristöjen  näkökulmasta tulkittuna nämä käsiteparit kuvaavat  oppimisen ympäristöissä tapahtunutta tilallista monimuotoistumista. Samalla   käsiteparit tuovat esille niitä oppimisen tilallisia haasteita, jotka tulevaisuuden oppimisen ympäristöjen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon.” (InnoSchool -kirja.s 113)

Aija Staffans on omassa Oppiva kaupunkisuunnittelu-hankkeessaan listannut vuorovaikutukseen liittyviä teorioita, jotka luovat perustaa vuorovaikutteisten tilojen suunnittelulle. Seuraava kalvo on Staffanssin esityksestä Tieteiden talolla 17.3.2014.

vuorovaikutusteoriat

Tässä meidän hankkeessamme on keskitytty siihen miten oppikirja on kaikkialla meidän ympärillämme. Jokainen oppija osallistuu oppikirjan kehittämiseen ja käyttämiseen valitsemalla ne asiat, jotka hänen oppijuudelleen on tärkeitä.  Idea on siis siinä, että sähköinen maailma ja mobiilisti käytettävissä ja tuotettavissa oleva aineisto ei ole vain korvaamassa manuaalista (verkkoon kirjoittaminen vihkoon kirjoittamisen korvaajana) tai lisäämässä/rikastamassa (kuten video valokuvan sijaan oppimateriaalissa) vaan että päästään laadullisesti uudenlaiseen toimintaan, jossa toimijuus ulottuu myös oppijaan. Oppija on aktiivinen tekijä, joka muokkaamalla ja uudelleenmäärittelemällä kehittää aineistoa eteenpäin. (Esko Liuksen esityksen pohjalta)

Aktiivinen toiminta, jossa open rooli on välillä johtaa, välillä tukea, välillä paimentaa ja oppijat, jotka työskentelevät itsenäisesti yksin, pienryhmissä, suurryhmissä ja kaikkea siltä väliltä, tarvitsee tilan, jossa pystyy toimimaan. Toiset oppijat tarvitsevat hiljaisuutta, toiset katosta riippuvia kiipeilyköysiä, kolmas mukavan lankamaton, jotta keskittymistä vaativat tehtävät tulee tehtyä.

Aineiston tuotantoon tarvitaan sähkön ja laitteiden lisäksi tilaa luoda lavasteita, tehosteita, esityksiä, kuvata, äänittää, videoida, leikata-liimata-askarrella. Oppimista tuodaan jatkuvasti näkyväksi, eikä ne saavutukset aina seuraa opettajan alkuperäisiä tavotteita. Usein opitaan enemmän, niin kuin Marja-Leena Bilundin luokan pilottikokeiluissa.

Millainen sitten on tila, joka tukee oppikirjaa oppimisympäristönä? Tärkein on opettajan ja oppilaiden mielentila ja asenne. Resurssit ovat usein niukkoja, eikä luokkahuoneita pystytä muuttamaan siinä vauhdissa kun olisi tarpeen, mutta monessa pystyttiin esteet ylittämään jatkojohdoilla ja keksiliäisyydellä. Sitten, kun tosissaan päästään suunnittelmaan täysin uutta koulua, voi esimerkkejä hakea Hämeenlinnan yhteiskoulusta, Mikkelin Rantakylän koulusta tai Espoon Saunalahden koulusta.

Pedagogiikka, tiimiopettajuus, liikkuvat ja muuntuvat tilaratkaisut, joissa on varmistettu toimiva ja mielekäs laitteisto, sähkökapsiteetti, internetin saatavuus ja kestävyys ja tekninen ja pedagoginen tuki antavat hyvän pohjan suunnittelutyölle.
Lisätietoja:
InnoSchool-hanke: http://innoschool.tkk.fi/
Arkkitehtuurimuseo – Koulurakentamisen historia (http://www.mfa.fi/koulurakentaminen)
Esko Lius: Didaktiikka verkko-opetuksessa (http://www.slideshare.net/siliconeye/didaktiikka-verkkoopetuksessa)
SAMR-model: https://sites.google.com/a/msad60.org/technology-is-learning/samr-model

Mainokset

OPS on elämää

Rantakylän yhtenäiskoulussa hyödynnetään videoita erilaisten, hyvinkin vaikeiden asioiden oppimiseen. Oppimisen kohteina ovat olleet esimerkiksi erilaisuuden kohtaaminen ja yrittäjyyden eri ulottuvuudet.

Enemmän samaa kuin erilaista -projektin kokemuksista on syntymässä opas opettajille siitä, kuinka maailmaa käytetään oppikirjana. Tunnelmapaloja erilaisuuden kohtaamisen oppimisesta löytyy videokoosteesta.

Luonnos oppaan rakenteesta alla olevassa kuvassa ja diaesityksessä. Perustana ovat tutkimukset, teoriatieto, opetussuunnitelman perusteet ja opettajan toteutussuunnitelmat, joita työstetään eteenpäin yhdessä oppilaitten kanssa. Oppilaiden oma rooli ja ääni, luovuus ja tutkiva ote on keskeistä. Asioita ei tehdä pelkästään luokan sisällä, vaan ovi avataan ja rohkaistutaan lähiympäristöön etsimään tiedon lähteitä, kuten haastateltavia. Luontevasti apua saadaan myös kodeista. Aineistoa työstetään ja reflektoidaan yhdessä. Tekemisen kautta nousee ilo ja jokaiselle ainutlaatuiselle oppijalle löytyy oma tapa oppia.

Ensimmäinen luonnos oppaasta tehtiin keskustellen opettaja Marja-Leena Bilundin ja oppilas Mona Meren kanssa. Keskustelusta syntyi kuva. Oppaan sisällöksi on kerätty sitaatteja hyvistä pedagogisista teorioista. Oppimisprojektiin osallistuneita on haastateltu. Projektin aikana syntyneitä dokumentteja, kuten suunnitelmia, videoita ja valokuvia on koottu havainnollistamaan prosessia.

FullSizeRender 2

Ensimmäisen luonnoksen pohjalta seuraava hahmotelma: neljä keskeistä osa-aluetta 1) taustateoria ja OPS, 2) maailma, jossa elämme, 3) oppijoiden oma toiminta ja sen tukeminen sekä 4) lähiympäristö apuna ja tukena.

Voila_Capture 2015-12-17_09-59-18_ap

Elävä oppikirja – harkittua digitaalisuutta

Jar Välkkynen webinaarivieraana 26.11.2015, katso tallenne (30 min).

Oppikirja elää. Painokoneitten aikakausi on saanut rinnalleen runsaan joukon keinoja tuottaa oppimista tukevaa aineistoa. Aineiston tuottaminen voi olla myös osa oppimisprosessia ja yhteistyötä asiantuntijan (opettajan) ja oppijan (ryhmän) kesken.

Ammatillisen koulutuksen ELOA-hankkeessa elävän oppimateriaalin tekijät ovat yhdistäneet kokemuksiaan ja näkemyksiään sekä tuottaneet opetusta ja oppimista tukevaa aineistoa – videoita, kuvia ja eloisan oivaltavasti asiatiedon yhdistelmiä visuaalisiin oppimateriaaleihin.

11419064_889520621112471_309345815_n

Bloggaaja poseeraa 9.9.2013 Jari Välkkysen kanssa.

Saamme verkkovieraaksemme torstaina 26.11.15 klo 15:30 webinaariin ELOA-hankkeesta Jari Välkkysen. Hän työskentelee Ammattiopisto Tavastialla (teollinen pintakäsittely) ja on Kiltakoulut-toimintamallin alulle laittajan.

Jari Välkkynen on useiden vuosien ajan kehittänyt pedagogiikkaansa. Hänellä on vahva tuntuma siihen, miten teoreettisesti vaikeat asiat muunnetaan opiskelua innostavaan muotoon, unohtamatta opetuksen laatua ja tavoitteellisuutta.

Pelkkä aineisto sinällään ei riitä, oli se miten hyvää tahansa. Oppimista tukevan sisällön muodolla ja rakenteella on väliä, mutta niin on myös aineistojen ympärille rakennetuilla oppimisprosesseilla. Oppija tarvitsee selkeän struktuurin ja samalla vapausasteita oma-aloitteisuudelle ja omille oivalluksille.

Oppimateriaalin mielekkyys ja merkityksellisyys on kriittisen tärkeää. Kuria ja järjestystä on kuulutettu viime aikoina koulumaailmaan, mutta oppiiko nykynuori pakolla? Hyvä opetus löytää tasapainon opettajan luoman struktuurin ja oppijalle suodun liikkumatilan välillä. Tässä vaikeassa yhtälössä Jari Välkkynen on osoittanut hyvää pelisilmää – tavoitteista ja laadusta tinkimättä.

ELOA-hankkeessa Pia Kiikeri on koonnut hyvän katsauksen ammattiopetuksen näkökulmasta visuaalisen oppimateriaalin ja oppimisympäristön mahdollisuuksista. Monet erittelyn havainnot pätevät yleisestikin missä tahansa kouluasteella.

Torstain webinaarin rinnalla rakennetaan jäsennystä painetun, digitaalisen ja näitä yhdistelevän oppimateriaalin vahvuuksista ja heikkouksista. Pohditaan myös, millaisilla perusteilla valintoja tehdään? Ovatko perusteet aina perustelutuja? Näitä kysymyksiä jäsennetään ajatuskarttaan, jota pääsee vapaasti muokkaamaan MeindMeister-tunnuksilla.

Oppikirjan_muoto

Suomalaiseen koulukeskusteluun liittyy herkästi mustavalkoisuus: joko sitä tai tätä. Haluamme muistuttaa monenkirjavuudesta: eri käyttötarpeisiin ja eri tavoitteisiin ei sovi yksi ja sama ratkaisu. Jos et pääse miellekarttaan, voit antaa panoksesi keskusteluun myös tällä lomakkeella:

Toimijuutta Rantakylässä

Rantakylän yhtenäiskoulussa toimijuus näkyy ja tuntuu työskentelykulttuurissa. Toimijuus on noussut kasvatustieteen sanastoon viimeisen 10 vuoden aikana. Wikipediaan koottu käsitemääritelmä tiivistää hyvin sen, mitä toimijuuden huomioon ottamisella tavoitellaan:

”Toimijuus (engl. human agency) tarkoittaa yhteisöllisessä toiminnassa syntyvää yksilön identiteettiin ja kulttuurisiin malleihin perustuvaa toimintavalmiutta. Toimijuutta voi olla sekä yksilöillä että yhteisöillä. Tahtoa toimia aktiivisesti, kokea ja olla olemassa kutsutaan toimijuudeksi. Toimijuuden käsitteeseen liitetään usein käsitteitä kuten aktiivisuus, intentionaalisuus, osallisuus, vaikutus- ja valinnanmahdollisuus, vapaaehtoisuus sekä taito ja voima valita itse toimintatavat.”

Rantakylässä Marja-Leena Bilund on luotsannut lukuisia eri teemoihin keskittyneitä työskentelyjaksoja, joissa toimijuus on aidosti oppijoiden omaa aktiivisuutta. Kurkistuksia ja tuokiokuvia löytyy blogista. Pääsemme Opus-webinaarissa torstaina 15.10. klo 15:30 kuulemaan ja katsomaan paikan päällä, miten luokan toimintakulttuuri tulee esille juuri vireillä olleen yrittäjyys-teeman kohdalla. Keskitymme webinaarissa luokan toimintakulttuuriin: toimijuuden ohella esille tulevat laaja oppimaisema, itseohjutuvuus ja oppilaiden luova sisällöntuotanto.

Piipahdimme Rantakylässä webinaarivierailulla torstaina 15.10.2015: ks. tallenne.

Tuokiokuva työskentelystä Rantakylässä, katso lisää blogista ja opettaja Marja-Leena Bilundin verkkosivuilta.

Voila_Capture 2015-10-09_09-53-41_ap

Omaa oppimateriaalia tuottamassa

Viime viikkoina olemme testailleet erilaisia sähköisen oppikirjan muotoja. Ensimmäisenä haasteenamme oli määritellä, mitä me sähköisellä oppikirjalla tarkoitamme. Mitä tarvitaan, kun lähdetään konkreettisesti työstämään hankkeemme perusajatusta oppikirja oppimisympäristönä – oppimisympäristö oppikirjana?

Asetimme testaukselle muutaman kysymyksen, joiden ympärille lähdimme hakemaan optimaalista työkalua:

  • Materiaalia on maailma pullollaan – pystyykö materiaalia kokoamaan ja yhdistelemään vapaasti (tietenkin tekijänoikeudet huomioiden)?
  • Rakentuvaa kokonaisuutta täytyy pystyä muokkaamaan yhdessä – onko jakaminen mahdollista?
  • Emme tee staattista pdf:ää, mutta voiko muodostuvaa oppikirjaa tallentaa jotenkin?
  • Saako oppilas tehtyä oman versionsa opettajan luomasta pohjasta?
  • Miten vuorovaikutus oppijan, muiden oppijoiden ja esim. opettajan kesken mahdollistuu?

Jätimme pois monimuotoiset tehtävägeneraattorit, arviointivälineet sekä muut sellaiset ominaisuudet, jotka kuuluvat sähköisiin oppimisympäristöihin. Halusimme katsoa mitä muita vaihtoehtoja meillä on käytettävissä kuin oppilaitosten omat järjestelmät. Erityisesti halusimme painottaa ajatusta, jossa oppija pystyy rakentamaan itse omaa oppikirjaansa. Perimmäisenä tavoitteena kun pitäisi olla tilanne, jossa oppikirja tekee itsensä tarpeettomaksi.

Tässä ensimmäisessä vaiheessa testasimme Microsoftin kehittämää Swaytä sekä Mobie Oy:n kehittämää OpenOnEdu-palvelua ja erityisesti siihen rakennettua Zine-ominaisuutta.

Swayn ensimmäinen versio julkaistiin lokakuussa 2014. Sen käyttöä varten tarvitaan Microsoftin oma tunnus. Swayhin voi upottaa mm. kaikkea OneDrivessä olevaa materiaalia, GeoGebraa sekä videoita joko YouTubesta tai suoraan esim. puhelimesta. (Katso koko lista Swayn sivuilta)

Swayta voi muokata yhdessä ja Swaysta voi tehdä oman kopion ja muokata siitä eteenpäin oman oppikirjan.

Vuorovaikutusta varten pitää Swayssä käyttää hieman kekseliäisyyttä. Linkit tietenkin toimivat normaalisti ja oppimistehtäviä voi linkkien avulla upottaa Sway:in, mutta mielenkiintoinen uusi tuttavuus on OfficeMix. Microsoft on lanseerannut OfficeMix-nimisen PowerPointin lisäosan, jolla voi mm. rakentaa pienimuotoisia tehtäväsettejä. Nämä PowerPoint-tiedostot voi sitten upottaa Swayhyn ja käyttää OfficeMixin omia työkaluja vastausten seurantaan ja oppimisanalytiikka-tietoihin.

Valmiin Swayn voi edelleen upottaa mihin vain palveluun, jossa voi käyttää upotuskoodeja.

OnEduOpenOnEdu pohjautuu WordPress-tekniikkaan ja konehuone näyttääkin hyvin tutulta. Zinessä luodaan julkaisu, johon liitetään artikkeleja. Artikkelit ovat tekniikaltaan samanlaisia kuin WordPress-bloggaus yleensä. Artikkelin ulkoasua voi hieman muokata ja kannattaakin katsoa, että esim. mediaelementit asettuvat niin kuin haluat. Mediaelementtejä voi käyttää ja tehdä upotuksia muista palveluista.

Kuten Swayssä, vuorovaikutusta varten täytyy käyttää ulkoisia työkaluja. OnEdussa on itsessään sähköisiä tehtävävälineitä, mutta niitä ei voi Zine-ominaisuudessa suoraan käyttää. Eli kuten Swayssa, OpenOnEdussakin tehtävät upotetaan tekstin joukkoon esim. Googlen lomakkeina tms.

Toisin kuin Swayssä, OpenOnEdussa opettaja ottaa itse kopiot julkaisusta oppilailleen ja muuttaa oppijan uuden kirjan kirjoittajaksi. Tämän jälkeen oppija voi koota ja muokata omaa sähköistä oppikirjaansa.

Molemmat palvelut sinänsä täyttivät tarpeet oppikirjalle oppimisympäristönä, mutta erojakin toki löytyi. Mietittäessä käyttöönottoa ja valintaa, mikä palvelu olisi kaikista paras oppijoille ja opettajalle, täytyy ottaa useampi asia huomioon. Olemme koostamassa kysymyslistaa, jonka avulla pystyy luomaan yleiskuvan huomioitavista asioista ja miten ne vaikuttavat palvelun / sähköisen materiaalin muodon valintaan. Tästä lisää pian!

Perinteinen oppikirja muutoksen paineessa

Perinteisen oppikirjan sisältöä voi sanoa suljetuksi: sen sisältö on kirjoittajien määrittelemä ja näkemys siitä, mitä asiasta tulee kertoa ja miten se tulee esittää. Se ei ole muokattavissa eikä yleensä sisällä tarkkoja lähdemerkintöjä. Opiskelijan täytyy tietää se, mitä oppikirjaan on kirjoitettu, ei enempää, eikä vähempää. Tietoa ei tarvitse hakea muualta eikä sen oikeellisuutta tarvitse kyseenalaistaa, sillä totuus on oppikirjassa.

Oppikirja on valmis, vaikka se ilmestyessään voi sisältää jo vanhentunutta tietoa. Se on kirjoittajien liiketoimi: tieto maksaa oppikirjan verran. Myös uudet painokset rasittavat opiskelijan kukkaroa. Vaikka opettajan ei ole pakko käyttää oppikirjaa lainkaan, se on kuitenkin lähes joka kurssilla käytössä. Perusteet käyttää perinteistä oppikirjaa ovat totuttu tapa, vielä riittämättömät sähköiset materiaalit, opettajan epävarmuus tai puutteelliset taidot käyttää Internetiä opetuksessaan tai aikapula, sillä sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sopivaa materiaalia aina ole olemassakaan.

Toisaalta perinteinen oppikirja on kompakti paketti tietystä sisällöstä, joka on rajallinen ja puoltaa paikkaansa perustiedon omaksumisessa. Moni arvostaa myös oppikirjan merkitystä ns. muistona, johon voi aina palata. Kun siihen on voinut tehdä merkintöjä ja alleviivauksia, kun sitä on katsellut ja käännellyt, voi muistijälki olla pitkäikäinen. Kirjaa voi myös kierrättää tai lainata. Eräs lukivaikeudesta kärsivä opiskelija sanoi, että painettu kirja on huomattavasti parempi käyttöliittymä kuin sähköinen kirja, sillä sen hahmottaa paremmin. Se ei vaadi sähköä ja se toimii aina. Monet sähköistä oppikirjaa vastustavat opiskelijat olivat sitä mieltä, että perinteinen kirja rasittaa silmiä vähemmän kuin digimateriaali. Opettajien mielestä hyvän sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sitä aina ole olemassakaan.

Opiskelijat oppikirja- ja kurssimateriaalin etsijöinä

Nykytekniikka ja digitaalisuus mahdollistavat sen, että oppikirjan tai oppimateriaalia voivat tehdä myös opiskelijat itse, tosin opettajan ohjauksessa ja avustuksella. Digitaalisen oppikirjan tehtävä on sama kuin paperisen: jakaa tietoa. Mutta digitaalinen muoto mahdollistaa monipuolisemman esitystavan. Käyttäjä voi itse lisätä sisältöjä, tehtäviä, yhdistää eri tietolähteitä ja käyttää kirjaa myös hakukoneena. Sähköinen sisältö on helposti muutettavissa, tieto on ajan tasalla ja materiaalia on helppo jakaa kavereille. Kirjasta tulee näin henkilökohtainen ja opiskelijalähtöinen. Siihen voi liittää myös yhteistyöelementtejä.

Kurssimateriaalia tuottaessaan opiskelijat joutuvat hakemaan tietoa, arvioimaan tiedon oikeellisuutta ja mahdollisesti käyttämään apuna toisia opiskelijoita tai ulkopuolisia asiantuntijoita.

Sähköinen materiaali keventää koulureppua ja tekee opiskelun taloudelliseksi, sillä se on halpaa. Multimediainen esitystapa palvelee näköaistin lisäksi myös kuuloaistia. Opettaja voi vaihdella kurssin painotuksia opiskelijajoukon mielenkiinnon mukaan. Erilaisia opetusmenetelmiä voi soveltaa joustavammin, koska kaikkea ei ole annettu valmiiksi toisin kuin opettajajohtoisiksi tarkoitetuissa oppikirjoissa. Sähköinen materiaali ei myöskään kulu yhtä helposti kuin paperinen materiaali. Opettajan asenne ratkaisee sen, miten opiskelijat suhtautuvat digitaaliseen oppikirjaan ja materiaalin tuottamiseen: jos opettaja pitää TVT-materiaalia hyödyllisenä ja osaa käyttää sitä luontevasti, myös oppilaat kokevat materiaalin hyödylliseksi ja motivoivaksi.

Räätälöity, omaan tarpeeseen rikastettu oppikirja

Räätälöity oppikirja yhdistää perinteisen paperisen ja digikirjan hyvät ominaisuudet. Sen tulee ottaa huomioon opiskelijan yksilölliset tarpeet ja tarjota kaikille mahdollisuuden oppia omalla tavallaan. Se toimii periaatteella yhdistele ja kokoa oma oppikirjasi. Ihannetapauksessa oppikirja on kaksiosainen. Perusosa on paperinen ns. oppiaineen aapinen, joka sisältää muuttumatonta perusfaktaa ja sen voi panna muistojen joukkoon kirjahyllyyn. Se voi periytyä vanhemmilta lapsille. Joissakin oppiaineissa se tosin voi jäädä aika ohueksi. Toinen osa on digimuodossa oleva avoin ja interaktiivinen ”kirja”, joka sisältää muokattavissa olevaa ja vaihtuvaa lisämateriaalia ja harjoituksia.

Jokainen kansalainen voi olla kustantaja ja tiedon tuottaja

Sosiaalinen media muuttaa myös kustantaja -käsitettä. Amatöörikustantajien, esim. bloggaajien määrä kasvaa: jokainen kansalainen voi olla tiedon tuottaja ja jakaja. Sosiaalisesta mediasta voi nousta jopa kirjailijoita tai ainakin se voi herättää kustantajan kiinnostuksen. Näin on käynyt mm. Hanna Lindin Runous –sivustolle Facebookissa. Bloggaus edustaa isoa viestinnän murrosta: entisestä passiivisesta kuluttajista voi tulla aktiivinen tuottaja.

Tarvitsemme laadukkaan digitaalisen oppimateriaalisisällön tuottajia ja sen taitavaan käyttöön tähtääviä uudenlaisia opetus- ja oppimiskäytäntöjä. Pilviväylä-hankkeen (OKM ja OHP) tavoitteena on luoda väylä sähköisille oppimista tukeville palveluille ja materiaaleille, joita voivat tuottaa niin opettajat ja oppilaat kuin erilaiset yritykset ja yhteisötkin.

Tietosanakirjankin rooli on muuttunut. Aikojen alussa tietosanakirja tehtiin yksilötyönä: mm. Aristoteles (384-322 eaa) päätti kirjoittaa muistiin kaiken. 400 vuotta myöhemmin Plinius vanhempi kirjoitti 36-osaisen kirjan. Tu Yu kirjoitti ensyklopedian 800-luvulla. Vasta 1700-luvlla tehtiin tietosanakirja ryhmätyönä. Encyclopedia Britannica ilmestyi vuosina 1788-1797 . Se käsitti 18 osaa ja 16000 sivua. Avoimesti ja kollektiivisesti on tehty jokamiehen tietosanakirja eli Wikipedia, jonka Jimmy Wales loi vuonna 2001. Se on joustava ja nopea, tieto on helposti korvattavissa, ja ennen kaikkea se on maksuton ja jokaisen muokattavissa. On väitetty, että virheprosentti on vain viisi, sama kuin paperisissakin tietosanakirjoissa.

Oppikirjan rooli eri oppimisympäristöissä

Oppimisympäristöjä on koulussa lukuisia. Ne eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kaikki vaikuttavat kaikkeen. Alla olevan kuvion keskelle voi oppikirjan sijaan panna ’oppiminen lähiopetuksessa’ tai ’oppiminen verkossa’ tai ’oppiminen kokeessa’. Kun vielä tarkastellaan oppimista erilaisissa ympäristöissä erilaisten oppijoiden näkökulmasta (nuoret, aikuiset, vammaiset, maahanmuuttajat, vangit ym.), korostuu oppimisen monimuotoisuus ja oppimisympäristöjen merkitys.

Oppikirjankin roolia voi tarkastella paperisen ja digitaalisen kirjan näkökulmasta eri oppimisympäristöissä. Taulukko on vain viitteellinen ja vaatisi enemmänkin pohdintaa ja selityksiä.

Voila_Capture 2015-01-15_01-47-56_ip

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

 

 

Voila_Capture 2015-01-15_01-48-16_ip

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Erja Vihervaara OPUS-hanke / 18.12.2015

Facebookin käyttö opetuksen tukena kemian kertauskurssilla

Turun iltalukiossa järjestetään kemian kertauskurssi kerran lukuvuodessa. Kurssin aikana kerrataan lukiokemian vaativimpia asioita. Pääpaino on kevään reaalikokeeseen ja yliopistojen pääsykokeisiin valmistautuminen. Suurin osa, joinakin vuosina jopa lähes kaikki kurssin opiskelijat ovat tähdänneet lääketieteen, hammaslääketieteen tai eläinlääketieteen opintoihin ja loputkin farmasian tai terveyden biotieteiden opintoihin.

Kurssilla käsiteltävät asiat perustuvat luonnollisesti valtakunnallisiin kemian opetussuunnitelman perusteisiin, mutta oppitunneilla ja verkossa käsiteltävät esimerkit on valittu osallistujien mielenkiinnon pohjalta eli lähinnä vanhoista reaalikokeiden, lääketieteellisen ja farmasian pääsykokeiden tehtävien joukosta.

Kemian kertauskurssi järjestetään lähiopetuksena. Kurssi koostuu 11:sta 80 minuutin opiskelutuokiosta. Opiskelun apuna käytetään Moodle-oppimisalustaa, jossa julkaistaan luentorungot, tehtävien ratkaisuja ja lisämateriaalia.

Sulautuvan opetuksen ja käänteisen luokkahuoneen periaatteet ovat opetuksen järjestämisen taustalla. Kaikkea asiaa ei ole mahdollista käsitellä yksityiskohtaisesti oppitunnilla. Aikuisopiskelijoilta voi myös hyvin edellyttää, että joitakin aihealueita valmistellaan kotona jo ennen oppituntia.

Lukuvuonna 2013–2014 kemian kertauskurssille osallistui 41 opiskelijaa, joista naisia oli 38 (93 %). Opiskelijoiden keski-ikä oli 24 vuotta (vaihteluväli), joka on myös Turun iltalukion kaikkien opiskelijoiden keski-ikä. Aineopiskelijoita oli 38 (93 %) ja tutkintotavoitteisia vain 3 (7 %). Kemian kertauskurssille osallistuneet osallistuivat lukuvuoden aikana keskimäärin 4,4 kemian kurssille (tarjolla 6 kurssia), 5,1 fysiikan kurssille (tarjolla 9) ja 1,6 biologian kurssille (tarjolla 5). Joko lyhyen tai pitkän matematiikan kursseja suoritti 9 opiskelijaa (22 %).

Kemian kertauskurssiin liittyvään suljettuun Facebook-ryhmään ”Turun iltalukion luonnontieteiden ystävät” kuului 18 opiskelijaa (44 %). Kurssin opettajalla oli yksinoikeus hyväksyä ryhmän jäsenet. Ryhmään pääsyn ehtona oli, että opiskelija oli ilmoittautunut kemian kertauskurssille ja oli tunnistettavissa. Ryhmään kuuluminen oli luonnollisesti vapaaehtoista.

Facebookin käyttö opetuksen tukena

Facebook on erittäin kätevä tiedonjakokanava, koska suurimmalla osalla opiskelijoista on käytössä älypuhelin. Ryhmän ylläpitäjä ja jäsenet saavat tiedon ryhmässä tehdyistä julkaisuista niin halutessaan omaan puhelimeensa. Esimerkiksi Moodlessa ei tällaista toimintoa ole. Motivaatio osallistua viestintään verkossa kasvaa, kun vastauksia ja kommentteja on mahdollista saada suhteellisen lyhyessä ajassa.

Opettajan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota omaan jaksamiseensa ja tehdä viestintään liittyvät pelisäännöt selväksi. Kenenkään ei tarvitse olla reaaliajassa vastailemassa ja kommentoimassa. Kun opettaja hyväksyy suljetun ryhmän jäsenet ja jäsenet ovat tunnistettavissa, pysyy ryhmässä hyvin kuri ja järjestys. Tarvetta jatkuvaan tarkkailuun ei ainakaan aikuislukiossa ole. Ryhmän toimintaan vapaaehtoisesti osallistuvat opiskelijat osaavat kyllä verkon käytöstavat eli netiketin hyvin.

Kurssin yksinomaisena tiedotuskanavana Facebookia tuskin voinee käyttää. Opiskelijaa ei voine velvoittaa rekisteröitymään Facebookiin tai liittymään tiettyyn ryhmään, koska jokaisella on oikeus riittäväntasoiseen yksityisyyden suojaan. Kurssin suorittamiseen liittyvät yleiset ohjeet, tiedotteet, verkkotehtävät, tehtävien ratkaisut ja mallikokeet tulisikin julkaista myös muulla tavoin, esimerkiksi oppilaitoksen käyttämällä oppimisalustalla. Vaikka Facebookissa voikin määritellä melko tarkasti, ketkä näkevät käyttäjän toiminnan, voi näiden asetusten muuttaminen viedä kohtuuttomasti aikaa ja muodostua kynnyskysymykseksi. Kuitenkin porkkana on parempi motivaattori kuin keppi. Eli ryhmässä julkaistavien asioiden pitäisikin olla niin mielenkiintoisia, että ne houkuttelevat opiskelijan liittymään mukaan.

Erilaisten kyselyiden järjestäminen Facebookissa on helppoa. Ryhmissä on kysy-työkalu, jonka avulla on helppo kysellä esimerkiksi sopivia tukiopetusaikoja tai hankkia palautetta. Reaaliaikainen vastaustilanne on nähtävissä koko ajan ja asiaa voi kommentoida.

image005Matemaattis-luonnontieteellisiin oppiaineisiin kuuluva erityinen ilmaisutapa, notaatiot ja niiden hankalahko ja työläs ohjelmallinen tuottaminen vaikeuttavat myös Facebookin käyttöä kyseisten oppiaineiden opetuksessa. Facebookin tekstieditorilla ei ole mahdollisuus tuottaa erikoismerkkejä (hymiöitä kyllä). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Facebookissa ei voisi käsitellä matemaattis-luonnontieteellisiä tehtäviä. Esimerkiksi älypuhelimessa tai tablettitietokoneessa oleva kamera tekee helpoksi kuvan ottamisen, muokkaamisen ja sen julkaisemisen. Itse asiassa kuvan julkaiseminen Facebookissa on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Moodlessa, jossa kuvan julkaisemiseen vaaditaan huomattavasti enemmän painalluksia ja valintoja kuin Facebookissa. Tässä yhteydessä opiskelijoille on hyvä mainita pari sanaa tekijänoikeuksista.

Facebookin käyttäminen aikuislukion opiskelijoiden ryhmäyttämisessä ja hyvän hengen luomisessa on merkitykseltään verraton. Aikuislukion opiskelijat opiskelevat tavallisesti yksilöllisesti ja aika pitkälti omissa oloissaan. Parhaimmillaan Facebook-keskustelun tuloksena opiskelijat löytävät opiskelukavereita, joiden kanssa voi tehtäviä ratkoa muutenkin kuin verkossa. Kynnys yhteydenottoon saattaa olla matalampi verkossa kuin luokkaympäristössä.

Turun iltalukion luonnontieteiden ystävät –ryhmän ns. kummiopiskelijaksi lupautui alumnimme, joka oli opiskellut oppilaitoksessamme edellisen lukuvuoden aikana ja päässyt opiskelemaan lääketiedettä ulkomaille. Ryhmän jäsenten oli mahdollisuus esittää hänelle kysymyksiä opiskelusta lukiossamme ja yliopistossa ulkomailla. Tämä on esimerkki aihealueesta, josta alan opiskelija tietää varmasti paljon enemmän kuin kemian opettaja.

Sami Peltonen, apulaisrehtori, kemian opettaja Turun iltalukio
image001 image003image007